HISTORIIKKI

Nakinmyynti alkaa Vaakkolammin kupeessa

28.4.1962 perustettiin Vaakon Nakki, joka on Tampereella olemassa olevista grillikioskeista tiettävästi vanhin. Se on nimetty lähistöllä sijainneen Vaakkolammin mukaan. Grillin perustivat Wigrenin makkaratehtaalla työskennelleet Pauli Lamminen ja Kyösti “Kössi” Ahtonen.

Ensimmäiset vuodet

Pystyäkseen perustamaan oman grillin Pauli ja Kössi paiskivat samanaikaisesti kahta-kolmea työtä, kertoo Kauko Kivilä, yksi Epilän pojista. Vaakon Nakin ensimmäisenä toimipisteenä oli pieni aaltopeltikoppi. 

 Yrityksen ensimmäisinä vuosina Pauli Lammisen tiedetään hakeneen itse myyntitavaransa pelkillä käsikärryillä aina Nekalan tukusta asti. Matkaa Nekalasta Pispalaan on noin 15 kilometriä. Miesten kioskitoiminta oli alusta asti kannattavaa ja niinpä Paulikin siirtyi muutamassa vuodessa autokantaan.

70-luvun kohtauspaikka

1970-luvun alkuun asti grilli sijaitsi Pispalan valtatien varrella junaradan puolella, noin 100 metriä Vaakonkadun risteyksestä keskustaan päin. Grilliä vastapäätä sijaitsi tuolloin Haapalinnan puutarha. Grillin alkuperäisestä sijainnista on kuultu useampiakin versioita, mutta näin sen sijainnin muistaa perustajat läheisesti tuntenut ja Epilän jengin keskeisiin hahmoihin kuulunut Tero Elorae.

Paikka oli suosittu kokoontumispaikka Epilän nuorten, etenkin poikien, keskuudessa. Iästä riippuen he kurvasivat paikalle pyörillä, mopoilla, skoottereilla ja autoilla. Kössi huristeli itse paikalle kesät talvet Jawa-moottoripyörällään, Pauli Peugeot 203:lla.

Makkaroita ja piirakoita

Alussa grillin valikoima oli lyhyen ytimekäs: makkaraa ja lihapiirakoita. Niistä sai mahansa täyteen. 

“Vaakolla lenkkimakkaran palat leikattiin kursailematta suoraan. Joillakin toisilla kioskeilla oli tapana nuukailla annosten koossa, ja vinoon leikkaamalla pala saatiin näyttämään suuremmalta”, kertoo grillillä nuoruuttaan viettänyt Kivilä. 

“Kuumat koirat olivat jo tuolloin edullisia. Niitä saattoivat ostaa myös työssä käymättömät klopit”, Kivilä muistelee. Vaakolla “Kuuma koira” tarkoitti tuolloin yksinkertaisesti lihapiirakan ja lenkkimakkaran yhdistelmää. Munkkeja ja nakkeja ei Nokian Teuton tapaan vielä ollut tarjolla.

 

Peltikopista puukioskiksi

1972 ahdas peltikoju vaihtui tilavampaan, pystylaudoitettuun puurakennukseen. Kioskin osoite pysyi samana. Tero Elorae muistaa tämän vaiheen hyvin, koska hän vanhasta peltikioskista tuli hänen työmaakoppinsa omalle rakennukselle. 

“Aikanaan Winterin mutkassa oli Uusi Kivipaino. Siellä oli muistaakseni parhaimmillaan 250 henkilöä töissä. Painokonepuolella työskenneltiin kahdessa vuorossa. Usein iltavuorossa – varsinkin jos oltii jäämässä ylitöihin – laitettiin joku nuorempi sälli listan kanssa Vaakon nakille hakemaan evästä koko painosalin porukalle. Kyllä sillä eväällä jaksoi taas paperipaaleja heitellä.”

Jouko Salminen 

 

Palomiehet ja taksarit

Perinteinen höyrykeitin tuotti nopeasti maittavaa ja täyttävää suurellekin porukalle. Ei ollut kuitenkaan itsestään selvää, että asiakkaat hoksasivat tulla isolla porukalla paikalle. Asiaa piti markkinoida. Niinpä Lamminen ja Ahtonen liikkuivat tapahtumissa ympäri kaupunkia. Taksikuskeja ja pelastuslaitoksen väkeä voideltiin muun muassa saunan lämmöllä.

Markkinointi puri, ja suuria tilauksia tultiin noutamaan muun muassa Epilän paloasemalta. Ehkä tärkein asiakasryhmä olivat kuitenkin taksarit, jotka sekä söivät usein itse että toivat kyydissään runsaasti nälkäisiä asiakkaita.

Tauko grillitomintaan

1970-luvun jälkipuoliskolla Vaakon Nakin tarinaan tuli muutaman vuoden tauko. Lamminen ja Ahtonen siirtyivät tuolloin pitämään kauppaa Mariankadun ja Hallituskadun risteykseen, ja grilli oli kiinni aikalaistodistusten mukaan “muutamavvuaren”. Tauko merkitsi samalla Paulin ja Kössin yhteisen kioskitoiminnan loppua. Ystävyys miesten välillä tiettävästi kuitenkin säilyi elon loppuun asti.

{

“Ajoin taksia 1987-88. Kerran toin erään asiakkaan ostoksille. Lähdettiin liikkeelle Rosendahlista, jossa oli Ilveksen pikkujoulujuhlat. Herra oli päättäjä ja saanut tunnustuksena kekkereissä melko ison hopeisen lautasen. Siihen hän sitten haki Vaakolta 12 nakkia, 6 bratwurstia, suomimakkaraa ja lenkkiä. Niitä sitten syötiin taksissa paikallaan. Hyvää oli.”

Kari Lehtonen, joka asui Vaakon naapurissa kirjakaupan talossa 1989-98

1989

Liikepaikka vakiintuu Pispalan Valtatielle

1982 Pauli Lamminen päätti palata jatkamaan grilliyrittäjänä. Vaakon Nakin uusi paikka löytyi sen nykyisestä osoitteesta Pispalan valtatie 37:stä, entisen elintarvikekaupan tiloista.  Erityistä oli, että grilli toimi nyt sisätiloissa, asuinrakennuksen kivijalassa. Täten Vaakon Nakki oli Sisä-Suomen ensimmäinen sisätiloissa toiminut grillikioski. 

Kivijalassa oli alkuun kaksi luukkua. Vasemman puolen poistetulla luukulla toimi hetken kukkakauppias.

Taitekohta omistajuudessa 1988

Vaakon Nakin toisen perustajan Pauli Lammisen elämä päättyi traagisesti vuonna 1988. Lammisen kuoleman jälkeen grilli oli hetken kiinni, kunnes nokialainen Arja Syrjänen osti sen Lammisen perikunnalta. Moni Vaakon Nakin historian alkuaikoja muisteleva näkee tämän taitekohdaksi, jossa Vaakon Nakin ohjakset siirtyivät miehiltä naisille.

Arja Syrjänen tuo Kuuman Koiran listoille

Arja Syrjänen piti grilliä viisi vuotta 1988-1993. Hänen kaudellaan valikoimiin tuli uudenlainen “Kuuma koira”, nokialaisen legendan Teodor Leppäsen jo 1950-luvulla kehittelemä makeaa munkkia ja suolaista täytettä yhdistelevä piirakka. Kuuma koira on sittemmin totuttu yhdistämään juuri Vaakkoon, mutta herkun alkuperästä ei ole koskaan tarvinnut kiistellä. Kuuma koira on kotoisin Teutorin grilliltä Nokialta.

1989

Saija Rantaharju ostaa Vaakon Nakin

Vuonna 1994 Saija Rantaharju (silloinen Salmi) huomasi Aamulehdessä pienen myynti-ilmoituksen ja osti grillin ilman mitään kokemusta alalta. Hän pyöritti Vaakon Nakkia vuoteen 2008 eli yhteensä 14 vuotta.

Lyömätön tuotekehittäjä

Saija Rantaharju oli lyömätön tuotekehittäjä. Esimerkiksi lähes kaikki Vaakon Nakin nykyiseltäkin listalta löytyvät lihapiirakka-annokset ovat hänen ajaltaan. Myös Vaakon Nakin sinappi on hänen reseptistään kehitetty yhdessä mausteita ja maustekastikkeita valmistavan pirkkalalaisen Los Toros -yrityksen kanssa. 

Vaakon Nakin nykyisen, hauskasti Pispalan haulitornia hyödyntävän logon Saija Rantaharju muokkasi aikoinaan mainostoimiston kanssa, löydettyään kioskistaan rikkoontuneen, vanhan Vaakon Nakin tarran. Myös vanhassa tarrassa oli mukana Pispalan haulitorni.

 

Kivimies-annoksen synty

Mistä Saija Rantaharjun grillituotteet sitten syntyivät? Vastaus löytyy luukun molemmilta puolilta. Jos asiakas tiedusteli, saisiko omien toiveiden mukaisen annoksen, vastaus oli: “Täältä saa kaikkea, mitä löytyy!”

Rantaharju on keksinyt esimerkiksi Kivimies-annoksen, johon kuuluivat lihapiirakka, kaksi Poutun wurstia, kananmuna, cheddar-juusto ja valkosipulijauhe.

“Kivimies syntyi kerran kun oli työmiehiä lounaalla. Ne halus jotain sinne lihapiirakan väliin. Päädyin sitten laittamaan kaikkea sitä, mitä ne pyysi ja mitä siinä nykyäänkin on. Kysyin miehiltä, että mitäs tämän nimeks vois laittaa, jos laitettaisiin ihan listalle? Ne sano, että  “anna Kivimies”. Ne olivat Tampereen kaupungin kivimiehiä.”

 

Makkaraperunoita jonotetaan

“Kun aloitin, grillissä oli valtavan suuri höyryhaude ja parila.

Paljon tehtiin höyryssä. Jossain vaiheessa alettiin kyselemään, että saako meiltä niitä ranskalaisia. Remontoinnin yhteydessä sitä sitten mietittiin, koska siinä pitää olla huuva [eli liesikupu]. Kun sitten aloin tehdä makkaraperunoita, niin sehän levahti ihan käsiin! Siinä oli jonoa alas asti lähes motarin risteykseen. Rasvakeitin on työläs, mutta kyllä se kannatti sinne ottaa. Se oli kovassa käytössä.”

 

Vakiasiakkaita palveltiin hyvin

“Minulla oli myös sellainen asiakas, joka oli aina eka asiakas sunnuntaina ja tilasi aina samat tuotteet. Minähän aloin tekeen sen tilauksen valmiiksi. Ja kun se tuli, niin annoin porilaisen ja hampurilaisen valmiina käteen. Kerran, kun tytär oli tuuraamassa ja sama toistui, niin mies oli ihmetellyt, että kukas sä olet ja miten tiesit. Tytär vastas vaan, että äiti pyysi.”

Grilliherkut kelpasivat myös presidentille

Saija Rantaharju tuli hyvin toimeen erilaisten asiakkaiden kanssa. Taiteilijat ja muut julkisuuden henkilöt olivat jo tuolloin tavallinen näky Vaakon Nakilla. Ollessaan Tasavallan presidenttinä Tarja Halonen kävi adjutantteineen grillillä pariinkin otteeseen. 

Saijan oma kokemus ei tue klassista käsitystä nakkikioskista nahistelupaikkana. Kerran hän tosin muistaa erään humaltuneen perheenisän iskeneen nyrkin liukuluukusta läpi. Tällöinkin asiat hoituivat sopuisasti – ei vähiten jonossa seuraavana vuoroaan odottaneiden poliisien ansiosta.

 

{

“Lähdin kerran 2000-luvun alkupuolella tyhjällä bussilla Lentävänniemen perukoilta keskustaa kohti ennen puolta yötä. Vähän ihmettelin, kun kuski kaahasi järkyttävää vauhtia. Pispalassa hän sitten pysähtyi Vaakon Nakille ostamaan ruokaa. Loppumatka keskustaan ajeltiin etanavauhtia, kun kuski söi ruokaansa.”

Jussi Palojärvi

Mikko Aartio ja Christa Tiainen omistajiksi

Keväällä 2008 Saija Rantaharju myi grillin Mikko Aartiolle ja Christa Tiaiselle, jotka omistavat sen tänäkin päivänä. Ruokalista täydentyi ajan hengen mukaisesti kasvisvaihtoehdoilla kuten vegaanilautasella, joille olikin Pispalassa paljon kysyntää.

15.3.2010 alettiin viettää alun perin nokialaisen herkun, Kuuman koiran, vuosipäivää. Vaakon Nakki tietenkin osallistui merkkipäivän viettoon, ja perinteen kunnioittamista on jatkettu joka vuosi.

1989

 Vaakon Nakin rakennus tuhoutui tulipalossa

​​Palokunta on ollut monin tavoin Vaakon matkassa aivan yrityksen alkuajoista asti. 13.12.2010 palokunta tuli kuitenkin paikalle ruokatunnin sijasta työtehtävissä, sammuttamaan yläkerran asunnosta alkanutta tulipaloa. Faniryhmä “ Vaakon Nakki tulethan takaisin” keräsi nopeasti yli 2200 jäsentä Facebookissa.

Grilli avataan remontin jälkeen

Neljän kuukauden remontin jälkeen, grilli alkoi taas palvella Pispalan nälkäisiä kulkijoita. Yleisön suosio näkyi jonona, joka kiemurteli grillin edessä päivin ja öin. 

Grillikioski alkoi saada mainetta ja kunniaa erilaisissa ravintolakilpailuissa ja julkisuudessa. City-lehti valitsi sen parhaaksi nakkikioskiksi/yöruokapaikaksi ainakin vuosina 2011, 2012, 2015 ja 2016.

"Yönälkä loppuu Vaakkoon"

Näin sanaili tamperelainen rap-bändi Mansesteri vuonna 2015.

Grillit Huurussa vierailee Vaakon Nakilla

Koomikko Sami Hedberg ihmetteli Vaakon Nakin klassikkoa Kuumaa koiraa TV-ohjelmassa Grillit huurussa. “Niin häiritsevä yhdistelmä ajatuksen tasolla, mutta ihan törkeen hyvää”, Hedberg suitsutti omenahillomunkin ja nakin yhdistelmää.

Ohjelma toi Vaakon luukulle paljon uusia kokeilijoita, ja Kuumasta koirasta tuli paikallinen kulinaristinen nähtävyys. Vaakon Nakki jalkautui myös festareille kuten tamperelaisille Blockfesteille.

Radio Rockin lempisnägäri 2017

Radio Rockin kuuntelijat valitsivat Vaakon “lempisnägärikseen”, ja samana vuonna Aamulehti sekä paikallislehti Tamperelainen nimesivät sen kaupungin parhaaksi grilliksi. Vaakon Nakki pääsi myös TV5-kanavan ohjelmaan Lapin Sampo ja Kauppiaan Rouva

Uusi maisematerassi rakennetaan

Uusi näköalaterassi tuo lisää istumapaikkoja ja hulppeat maisemat asiakkaille. Perustukset terassille tehtiin tottakai pispalalaisista kivistä eli pultereista. Aamulehden lukijat äänestivät Vaakon peräti koko Pirkanmaan parhaaksi grilliksi.

{

Vaakon Nakilla on eräs aukioloaikoihin liittyvä perinne, josta on vuosien saatossa tullut kaiken tyyppistä palautetta. Kioski on nimittäin kiinni jouluaattona, joulupäivänä, juhannusaattona ja juhannuspäivänä. Asiakkaat, jotka ovat tulleet tuolloin turhaan paikalle, ovat jättäneet kioskille kirjeitä ja lahjoja. Kerran vesiperä käytiin vetämässä aina Espoon Saunalahdesta asti.

 

1989

Vaakon Nakki 60 vuotta

Paikallislehti Tamperelaisen lukijat äänestivät Vaakon parhaaksi tamperelaiseksi grilliksi. 

Tänä päivänä Vaakon Nakin laadukkaat lihatuotteet tulevat yhä paikallisilta. Perinteikäs ja moneen kertaan palkittu grilli on niin paikallisten, ulkopaikkakuntalaisten kuin kansainvälistenkin asiakkaiden suosiossa. Legendaarinen 60-vuotias taipuu notkeasti nykyaikaan ja tarjoaa myös laajan valikoiman vegaani- ja kasvisruokaa.

{

Rakkautta ja huikopalaa

 

Vaakon Nakki liittyy varmasti moneen tamperelaiseen rakkaustarinaan. Timo kertoo omansa, joka alkoi vuonna 1965 Vaakon Nakin maisemissa:

 

“Vuonna 1965 näin pispalalaisen neitosen työmaalla tossa Lielahden Enqvistin sellutehtaalla. Vähän siinä keekoilin, että mitäs sen kanssa oikein tekisin. Kerran ajoin Pispalaa kohti “sattumoisin” samaan aikaan, kun tämä neiti Irene käveli kotiopäin. Kyselin, kelpaisko kyyti. Neiti asui samalla suoralla Vaakon Nakin kanssa, joten seurustelun alusta alkaen me ehtoolla kurvattiin Vaakolle hakeen huikopalaa. 

Sittenhän me päräytettiin vihille Lietsun Kerholassa. Kun häät loppu, käytiin meillä vaihtamassa häävermeet perusrytkyihin. Oltiin taas ku Turhapuron Uuno ja kassialma, sukat makkaralla ja sillai. Päätettiin, että ny vaan häämatkalle ja sassiin, ja niin me mentiin Vaakon Nakille syömään huikopalaa vanhasta muistista. Kattoon, kuinka pojat siellä pärjää. 

Oltiin poliisien kanssa samaan aikaan, mutta ei ne tälläkään kertaa pirättäny meitä, vaikka varusteet oli melkosen erikoiset. Taksareita ei silloin näkyny – niillä oli varmaan kiirusta hommissa. 

Muutaman vuaren pyörittiin Lietsussa, ku oltiin naimisissa toistemme ja tehtaan kanssa. Sitte sinkouruttiin kiertoradalta Viljakkalan perämettään Ylöjärvelle päin, ja Vaakon Nakki jäi vain muistoihin. 

Paitsi kerran ku tultiin sivistyksen pariin teatteriin. Oltiin nääs oltu 45 vuotta naimisissa, ja mihinkäs me muualle teatterista tullessa oltais poikettu, kun Vaakon Nakkiin. Ei ollu poikia enää remmissä, mutta kyllä me naisväenkin rahteeraukseenkin oltiin tyytyväisiä. 

Nyt täälä pyöritään Viljakkalan mäntyjen keskellä ja muistellaan sitä aikaa, ku oltiin Vaakon Nakin reviirillä. Avataan välillä jääkaapin ovi ja syärään kyrsää ja voiraan paksusti. Ja tietty moikataan vaakon ohi ajaessa.”